Ouzoa ja mersuja

Rehellisyys maan perii. Suomessa kuvan mukaisesti asiat viedään maaliin vaikka perkele kiukulla ja niistä puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Oikeilla nimillä ehkä juuri siksi ettei niille muita nimiä ole, ja yksi plus yksikin on lähes aina kaksi.

A) Ostetaan jo valmiiksi parhaat päivänsä, ja itse asiassa ne jo hiukan huonommatkin arkiaamunsa joskus yli viisi miljoonaa kilometriä sitten taivaltanut MB 508D niin omilla kymmenen vuoden säästöpossunpohjilla, joita pankki tai Wincapita ei talouskriisissä vienyt, osa rahoituksesta nostetaan mummovainaan perikunnalta ja loput puuttuvat pennoset otetaan Santanderilta netistä järkyttävällä korolla hammasta purren. Netistä koska suomalainen ei tänä päivänä anele pankin marmoritiskillä almuja ja käyttöluottoa ei voi enempää enää jonkun paukahtamatta venyttää.

B) Tuhansien korjaamokäyntien ja lukemattomien autovahinkokeskusvisiittien jälkeen todetaan ettei tässä paskassa enää jumalauta pysy rungossa mikään kiinni, kun runkoa ei ruosteen raiskaamalta punaiselta möhnältä  edes löydä joten päätetään joko ajaa ikäloppu autovainaa hautaan asti ja hiukan päälle. Tai jos oikein ruvetaan hulluttelemaan, myydään se kuustoistamiljoonaa kilometriä ajettu autonraato ylpeästi ja tunteella, jonka kuitenkin lähes poikkeuksetta joku paikallinen Pasi ostaa perheensä tulevaisuuden toivoksi, lätkäreenien kuljettimeksi ja kahdeksan lapsensa, neljän koiransa ja kolmien kaksosrattaiden turvalliseksi teleportaaliksi. Ylihinnalla ja perävalotakuulla tietenkin.

Toisin on muualla jo lähtökohtaisesti. Tulipa jostain kieroutuneesta alitajunnastani mieleen miten sama tilanne olisi mennyt kreikanmaalla. Tuolla Jorgoksen ja Mikiksen pelikentällä. Eli miten hommataan Mersu, ja miten ei makseta sitä itse.

Tuo ajatus tuli mieleeni tuijotellessani edessäni tätä ylläolevaa lähes eeppisiä savupilviä tuprutellutta preussilaista ihmevekotinta,  joka itse asiassa kuulostikin aivan kreikkalaiselta jumalhahmolta. Tuo tarkoittaa että äänenvaimennin oli joko aikapäiviä sitten trokattu todennäköisesti osaksi sen paikallisen Pasin pontikkatislaamoa tai sitten se oli pudonnut jossain nimismiehen kiharassa supisuomalaiselle hiekkataipaleelle öisellä taivalluksella. Tuolla ohikiitävällä sekunnilla mieleeni juolahti Kreikka, tuo helleenien luvattu maa.

Jorgoksella on Kossilla Tsatsikibaari, jossa soitetaan vuorokauden ympäri aivan demonista helleenien kansavingutusta, jota sielläpäin joku onneton musiikiksikin kutsuu. Juuri sellaista schaibaa, jolla voitetaan euroviisut vuosi toisensa perään ja hurmataan testosteronia uhkuvat ympärikarvaiset kuulantyöntäjänaiset. Jorgosta vituttaa kun naapurissa olevan uusobaarin vetäjällä, Mikiksellä on pihassa parkissa vanha mersu, ja ulkona jono baariin. Jorgos selaa nettiautoa ja näkee jonkun paikallisen Pasin myyvän uudenkarheaa ÄmBeetä Suomessa, kovalla ylihinnalla. Jorgosta alkaa hymyilyttää ja hän painelee paikallisen pankinjohtajan pakeille heti seuraavana päivänä. Tekaisee kuusi kuollutta sukulaista feisbuukkiin ja näyttää ne pankinjohtajalle, joka auliisti hymyillen antaa hien laskeutua ja myskintuoksun vallata huoneen Jorgoksen vanhan ja pinttyneen hienhajun sijaan. Johtaja naputtelee koneeseensa nuo puuttuvat sukulaiset ja kas kas, Suomesta onkin juuri saapunut rahalähetys, jonka turvin Jorgos voikin hyvällä omallatunnolla nostaa takautuvasti kymmenen vuoden eläkkeet ja kuinka ollakaan, huomaa olleensa ikänsä varjossa myös sen suhteen ettei ole hoksannut napata hänelle niin oikeutetusti kuuluvaa ulkonatyöskentelylisää koska Jorgoksen baarissahan on melkein kokonaista kolmen neliön terassikin. Ja taas pärähti tilille drakmaa niin että ranteita jo alkaa pakottaa. Jorgosta alkaa melkein jo harmittaa että toissa vuonna hän vahingossa ja tietämättömyyttään kirjoitti kerran ihan kuitinkin asiakkaalle. Perhana.

Loppu onkin historiaa, Kreikka sai ei vain uuden mersunomistajan, vaan taas kolme ilmoittamatonta uima-allasta lisää..Miksi kolme, tottakai kolme, olihan Jorgoksella nyt hilloa. Ehkä Pasin aiemmin kerran sekunnin ajan hyppysissään pitelemä uusi viidensadan euron lappunenkin päätyi sinne jonnekin kaakelin ja makean veden altaan perustuksiin..

Kali nihta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s