Kukkia ja kovaa totuutta

Kukkuu taas, pienen paussin jälkeen ainakin aion parantaa tapojani ja kirjottaa useammin..with a very strong maybe.

Hain eilen vaimolle kukkia kaupasta kiitokseksi, en siis morkkiksissani. Ostin tulppaaneja ja kun tsiigailin niitä verevän punaisia, oikein hekumallisia tulppaanin kukkia siinä vieressä, en voinut olla ajattelematta ja tokaisematta ääneen ettei se ole ihme että naisia niin usein verrataan ruusuihin ja muihin kukkasiin. Tuli niin elävästi mieleen Angelina Jolien kutsuvat töröhuulet siitä tulppaanista.

Ja sitten katsahdin alempana olevaan Iltalehden lööppiin, jossa retkotti Johanna Tukiainen. Ei ihan ruusu, mutta kukka kumminkin, kai. Lähinnä mielen syövereistä verkkokalvoille tärähti mielikuva vanhan kaktuksen ja elähtäneen pelakuun risteymästä. Aivan levällään, pahan näkönen, ei kuole sitten millään mutta imee kaiken.

Tämmösellä alkuun siis.. Rehvakasta viikonloppua kaikille ja elkää nyt hyvät ihmiset imekö ihan kaikkea mikä eteen tuodaan, tai jos imette niin älkää nyt ainakaan sitten telkkariin menkö säheltämään, tai jos menette niin älkää nyt ainakaan englanniksi alkako siellä kännirunoa lukemaan, tai jos luette niin älkää nyt ainakaan puhelimeen kaiuttimella vastatko, tai jos vastaatte niin totelkaa sitä pientä ääntä päässänne ja menkää kotio. -vanha Tuurilainen sananlasku-.

One thought on “Kukkia ja kovaa totuutta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s