Display faulty ja pienempi hiilijalanjälki

Uhhuijjaa.. Mistäköhän sitä aloittaisi.. Jotenkin se vaan on jännää ja ihmeellistä miten paljon pieneen ihmiseen kertyy angstia, häpeää ja liian isoa egoa jonka suuruudenhulluuden tajuaa vasta kun ylpeys vetelee joutsenlauluaan ja itse huomaa seuraavansa sitä jotenkin irtonaisena, kuin kehostairtautuneena tai ho, ainakin sen jonain fyysisenä olomuotona, mutta pään sisällä.

Hmmph, pitänee uusia joku resepti samalla.

Enikeis, miten se jumalauta on niin että vikojen summa ei ole vakio..Tai jos niin on, tuossa halavatun rakkineessa ei muita olekaan. Kyyyllä, hiukan alkaa tuntua siltä että tämä on kosto, julma sellainen. Joku juuri nytkin nauraa pieneen pukinpartaansa vedet silmissä. Miten sitä oikein kuvailisi, en suoraansanottuna tiedä, mutta yritän luoda jonkunlaisen mielikuvan olotilastani. Se on kuin olisit yksin matkalla autolla halki euroopan, tällä hetkellä sijaintinasi kaikista maailman sivistyneistä  Romanian takamaat. Olisi helteisen ja hikisen päivän helvetillinen ilta, aurinko painelemassa mailleen, paita märkä ja hyttysiä aivan helvetisti. Hotellia ei missään eikä löydykään koska navigaattori ei tunne Romaniaa, kuten en sen puoleen minäkään. Bensa loppumassa ja mustalaisia silmänkantamattomiin..Niitä aitoja.

Miten tähän tultiin sitten..No palataan tovi taaksepäin aikaan jolloin sain noutaa autoni (jälleen kerran) pajalta iloisen tekstiviestin tuoman hymyn saattelemana: ”Auto on kunnossa, tervetuloa noutamaan”. En jaksa muistaa monesko viesti tämä oli samaa laatua, aika mones kuitenkin.

Auton noudettuani pääsin tällä kertaa ihan konetien alkuun asti ennenkuin tajusin että käytössä on tasan ykkönen ja kolmonen..Mutta päinvastoin toimivina..Ei jumalauta. Onneksi oli perjantai ja kello vartin yli neljän niin korjaamon miesten hanskat olivat vielä ilmassa mutta miehet jo melkein kotonaan.. Juuri näin, tästä se ilo alkaa ajattelin. Edelleen elättelin toiveita siitä että josko se kohta alkaa toimia ihan niinkuin sen kuuluisikin..Saatanan ressukka minäkin. Ei se alkanut.

Jännä shake sisätiloissa kun auto lähtee kolmosella liikennevaloista, kytkin huutaa tuskaa ja pakoputki rallattaa iloisesti resonoiden jossain auton alla..Kohta irtoaa jotain, ainakin paikat hampaista jos ei muuta..

Stuttgartin ihme seisoi siis viikonlopun katoksessa ihmettelemässä maailman menoa. Maanantai tulla jolkotti omaan takuuvarmaan tahtiinsa ja pajaltakin taas vastattiin..heh, enää ei tarvinnut kertoa mikä auto mulla on, ne luultavasti tunsi sen paremmin kuin minä. Hauska oli myös korjaamopomon äänensävyn muutos kertoessani että ei se vika mihinkään poistunut, mutta muuttui hivenen..heh. Kiva kuulla että on juuri onnistunut pilaamaan jonkun maanantaiaamun aika perusteellisesti. Noh, poika pajalle ja kimppakyyteilemään. Näin se hiilijalanjälki pienenee ihan silmissä! Vitutti isolla kädellä.

Lainaan juoppohullun päiväkirjaa: Tiistai: ei muistikuvia, keskiviikko: ei muistikuvia, torstai: ei muistikuvia..No, perjantaina tuli jälleen se sama iloinen tekstiviesti: ”Auto on kunnossa, tervetuloa noutamaan”. Hymähdin ja purautin päätäni sanoen itelleni: noinkohan.

Pääsin kotiin, vaihtelin vaihteita, käsivalintakin oli kunnossa. Vakionopeudensäädinkin toimi taas. Tästä autosta en luovu ikinä. Hymy tuli väkisin huulille ESP:n tehdessä täysillä töitä yrittäen pitää kapeat 235/45 talvikumit tiessä kiinni turboviitosen puhkuessa dieselvoimaa kardaaniin. Tajusin jällen miten suuri ego minulla on, miten helvetissä minä voisin muka joskus downgreidata autoni.. En mitenkään. Kamala paikka miehelle, kamala.

Illalla alkoi sataa lunta ja lähdin iltamöötteen ja duuniin, perille pääsin ja auto jäi webaston hoteisiin lumisateeseen. Kiva sitten lähteä lämpösellä ja sulalla autolla..Ja vitut. Vika taas päälle heti käynnistyksen jälkeen ja kakkosella sitten ilman espiä tai abseja tai juuri mitään muutakaan kotia kohden..Myönnän että ihan eka ajatus oli ”hyvin vakuutettu on puoliksi poltettu”. Mutta onneksi se hävisi savuna ilmaan ja ajoin kiltisti kotiin.. Kakkosella moottoritiellä.

En tiedä, taidan lopettaa tämän kuluneuvon parjaamisen hetkeksi ja palata asiaan taas jossain vaiheessa..Jos palaan..

huoh.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s